Myllerrystä päässä..

On se outoa.
Kun tykkään herrasta kyllä, mutta joku tässä mättää.

Ehkä haluaisin enemmän.
Kuin sen kahenviikonvälein näkemisen.

Ja kun ei se kuulema ees oo ihastunu minuun, pelkästään tykkää olla mun kanssa ja viettää välillä aikaa.

ja minä joka kerta sen lähdettyä ovesta, itken sitä yksinäisyyttä ja haleja ja kaikkea, mitä pitäs taas odottaa kaksi viikkoa.

Tätäkö se on loppuikäni, jos tätä jatkan?

Oon sanonu mitä tunnen, mutta vastakaikua saan varmaan odottaa.
Tai pitäskö nyt tyytyä siihen, että toinen ees vähän tykkää?

miks elämän pitää taas olla niin sekametelisoppa?

oisko sinkkuna helpompaa...

Reissu takana :)

Laiva-ja ruotsinreissut meni mukavasti.

Kylmä keli tosin ei tuntunu kivalta :P

Tuli Tukholmaa katseltua sieltä sun täältä ja ajeltua lähijunilla.

Kuninkaanlinna ja National Museum tuli nähtyä.

Muuten tänne ei ihmeempiä kuulukaan.

Syksyä täällä on, ei edes pakkasta vielä.

Tulis nyt edes Jouluksi lunta :P

oho :D

Onpas aikaa vierähtänyt.
En vaan ole muistanu kirjotella.

Niin se on edennyt sen Sauna Open air tyypin kanssa, että ollaan seurusteltu kohta 4kk.
Nähdään jokatoinen vknloppu, joskus tytöt on tässä myös, eli herra tutustunut heihinkin.

Ollaan tehty kaikkea kivaa yhdessä (siis kaksin), mitä en eksän kanssa varmaan tehnyt vuosikausiin.
Ravataan keikoilla, tuulettumassa yöelämässä, syömässä ravintolassa, halitaan ja vaan "ollaan" lähellä toisiamme.
Kiva kun joku tykkää ja huolehtii minusta, se kun tuntui vielä vuosi sitten mahdottomalle ajatukselle..

Enskuussa menen lasten syyslomaksi Hesaan ja sieltä matkataan ainakin Tukholmaan herran kanssa.

Tytöillä on eskari ja koulu alkaneet ihan kivasti.
Sofialla oli alkuvaikeuksia uuden ison ryhmän ja koulun kanssa.
Mutta nyt jo sujuu ok.

Tulis jo 9.10.
Kaameeta oottaa 12yötä kullan kainaloo :/