Uutta Vuotta!!!

Joulu meni kivasti.
Aatto oli rauhallinen näin kolmen "naisen" kesken :)

Pe tuli Juha, lauantaina se ja lapset laskivat pulkkamäkeä, su käytiin pitsalla koko sakki.
Hyvin tytöt pärjäävät ja hyväksyvät Juhan.
Varsinkin Sofia jatkuvasti sen kimpussa.

Huomenna eksä hakee jo tytöt itselleen, saan siis 3½päivää ja 4yötä lapsivapaata.

Torstaina tulee Juha, mennään istumaan iltaa ja UUtta Vuotta vastaanottamaan ystäväpariskunnan luokse...

jk.
Mä olen lihonut.
Saakeli.
Kun ees keväällä sais ittensä ruotuun :/

Joulu

Tänään vielä ravasin nilkkojamyöten olevassa hangessa, kolmea kassia raahaten kaupalla...

Eksä käytti likat syömässä ja shokissa melkein olin, kun se toi muijaltaan MULLE kukka-asetelman!

Mistäs nyt tuulee rouva Mironoffi? :D

Siivosin kämpän ja likat koristeli kuusen.

Sofian kaamee yskä jatkuu ja itsekin köhiskelen täällä.

Mutta oikein rauhasaa Joulua kaikille :)

Kiva viikonloppu :)

Perjantaina oltiin katsomassa Amorphis.
Siis tosi mahtava keikka oli!!!

http://www.youtube.com/watch?v=tb2gjwq1WXg

Lauantaina käytiin ravintolassa syömässä ja illalla saunottiin ja katottiin leffa.

Onneks nyt ei oo kaamee ikävä herraa, kun tulee taas pe-su tänne viettämään Joulunpyhiä meidän kanssa :)

Talavi

ulkona on 5cm lunta ja pakkasta n-12 astetta.

Mahatauti hellittää, pääsee huomenna Sofian joulujuhlaan ja torstaina Marian.

Onneks pian taas perjantai ja Juha tulee <3

mahatautia

Sofia ollu koko viikon mahakipuinen, oksentanu ja istunu pöntöllä.
Vaikka eilen olikin ihan hyväkuntonen ja käytiin Taysissa Foniatrian poliklinikalla, niin tänä aamuna se taas oli maha kuralla...

se ei riittäny, vaan ite heräsin kuuden jälkeen 38.5 asteen kuumeessa.
Ibumaxilla kuume on poistunu, mutta maha on ku ois nielassu ison ilmapallon :P

Jospa huomenna olisin jotakuinkin jo kunnossa.
Pitäs saada siivottua ja leivottua lasten kanssa ne joka Jouluiset piparit.

Ja projekti "vanahat talvitakit, vetokejun korjaukseen" on siis siirtyneet kun en oo päässy kotoo mihkään aamupäivisin.
Niinpä hummasin 50euroo uuteen talvitakkiin..maanantaiks kun luvanneet pakkasta -10 astetta.

Viikon päästä ois tarkotus mennä Juhan kanssa Amorphiksen keikalle Pakkahuoneelle, herra tänään osti liput.
Eli sen puoleen hyvä, että oon nyt kipee...

Täällä on luntakin, sen verran että maa on valkeena.

Edistystä :)

Olin viime viikonlopun Hesassa.

Pe-la yön hummasin yöelämässä Marian kummisedän kanssa.
Juha oli työpaikan pippaloissa.

La-su yönä sitten taas Juhan kanssa Virgin Oilissa kattomassa keikkaa.

su-päivä meni sitten halitellessa.
Kotiin lähdin 15.07 junalla, Juha saatto matkaamalla Pasilaan asti ;)

Surkea ikävä iski jo junassa, samaa laitto herra sitte su-iltana tekstarissa..ikävä ja matalat olotilat.

Joulunpyhiksi taitaa tulla onneksi ihan tyttöjen ja mun kanssa olemaan.
Yhteinen Uuden vuoden aloituskin tiedossa.

Eli hyvin menee suhteessa ja varsinkin se minua ilahduttaa, että herrankin tunteet alkaa näköjään syvetä...

Tää nyt oli tällästa ihkuttelua, mutta minkäs mahtaa :D

ps. uusin profiilikuvani on Juhan ottama kesällä, ihme ja kumma että näytän jopa siedettävältä :D

Eksä argh

eilen ilmotti s-postissa ettei sittenkään ota lapsia joulunpyhinä luokseen, vaikka siitä jo lapsillekin olin puhunut.
Pettynyt Sofia.

Aina se oli tollasta kun oltiin yhdessä vielä, ei se koira karvoistaan pääse :P

Nyt vaan vaikuttaa sille (toinen kerta jo kun joustan herran toiveita)
että sen muijalla on herrasta niskalenkki, koska oli kuulema sittenkin tarkotus heidän olla 23-27.12 Valamossa.

Paskat.
Eksä viimeviikolla viimeksi sanoi naamatusten, että ottaisi tytöt 25.12 pe iltana luokseen.

Tekis mieli nuijia koko ukko...



Noh, näillänäkymin Juha tulee 25-27.12 olemaan mun ja lasten kanssa, ei ole täysin päättänyt vielä, mutta voi kun tulisi <3

----

Maria sai niskaveto-hammasraudat, joita pitää joka yö.
Että mä raastan hermoja niitä sen suuhun tapellessa :P

Maanantaina pitäs itseni hakee se hemmetin possurokote tän astman ja fibron takia.
Jos säästyis ees itse taudilta, jotta jaksaa lapset hoitaa.


Pakkasta -4 astetta ja minimaalisesti lunta.

Hyvä mieli

Taas saatiin asiat selvitettyä herran kanssa ja suhde jatkuu :)

on se niin monimutkaista minulle.
Kai sitä on niin varovainen ja pelkää kaikkea mahdollista, sen jälkeen miten eksä minua kohteli.

Ehkäpä maailmassa sittenkin on myös hyviä ja rehellisiä miehiä.

----

Sofialle haetaan paikkaa erityiskouluun, toivotaan nyt peukut sojossa, että neiti sinne pääsee ensi syksynä.
Tyttö on taitava piirtämään ja muutenkin näppärä käsistään.
Laulaa nuotilleen ja osaa soittaa pikkupianollaan helppoja kappaleita.

Marialla puskee kunnolla esimurkkuus.
Tulta ja tappuraa koko 10vuotiaan voimalla :P

----

Tänään tuhnutteli lunta.
Enpä silti usko, että tänne taaskaan tulisi valkea Joulu.
Vaan olishan se kiva pitkästä aikaa :)

Myllerrystä päässä..

On se outoa.
Kun tykkään herrasta kyllä, mutta joku tässä mättää.

Ehkä haluaisin enemmän.
Kuin sen kahenviikonvälein näkemisen.

Ja kun ei se kuulema ees oo ihastunu minuun, pelkästään tykkää olla mun kanssa ja viettää välillä aikaa.

ja minä joka kerta sen lähdettyä ovesta, itken sitä yksinäisyyttä ja haleja ja kaikkea, mitä pitäs taas odottaa kaksi viikkoa.

Tätäkö se on loppuikäni, jos tätä jatkan?

Oon sanonu mitä tunnen, mutta vastakaikua saan varmaan odottaa.
Tai pitäskö nyt tyytyä siihen, että toinen ees vähän tykkää?

miks elämän pitää taas olla niin sekametelisoppa?

oisko sinkkuna helpompaa...

Reissu takana :)

Laiva-ja ruotsinreissut meni mukavasti.

Kylmä keli tosin ei tuntunu kivalta :P

Tuli Tukholmaa katseltua sieltä sun täältä ja ajeltua lähijunilla.

Kuninkaanlinna ja National Museum tuli nähtyä.

Muuten tänne ei ihmeempiä kuulukaan.

Syksyä täällä on, ei edes pakkasta vielä.

Tulis nyt edes Jouluksi lunta :P

oho :D

Onpas aikaa vierähtänyt.
En vaan ole muistanu kirjotella.

Niin se on edennyt sen Sauna Open air tyypin kanssa, että ollaan seurusteltu kohta 4kk.
Nähdään jokatoinen vknloppu, joskus tytöt on tässä myös, eli herra tutustunut heihinkin.

Ollaan tehty kaikkea kivaa yhdessä (siis kaksin), mitä en eksän kanssa varmaan tehnyt vuosikausiin.
Ravataan keikoilla, tuulettumassa yöelämässä, syömässä ravintolassa, halitaan ja vaan "ollaan" lähellä toisiamme.
Kiva kun joku tykkää ja huolehtii minusta, se kun tuntui vielä vuosi sitten mahdottomalle ajatukselle..

Enskuussa menen lasten syyslomaksi Hesaan ja sieltä matkataan ainakin Tukholmaan herran kanssa.

Tytöillä on eskari ja koulu alkaneet ihan kivasti.
Sofialla oli alkuvaikeuksia uuden ison ryhmän ja koulun kanssa.
Mutta nyt jo sujuu ok.

Tulis jo 9.10.
Kaameeta oottaa 12yötä kullan kainaloo :/

onnellisuutta :)

Takana 1½vk Helsingissä ja seurauksena seurustelusuhde.

Kukaan ei ole vuosikausiin kohdellut minua niin hyvin kuin "hän".
Shamppanjaa , suukkoja keskellä katua, käsikädessä kulkemista ja haleja ja katseita.

Kotiinlähdön koittaessa itkemistä puolin ja toisin.

Onneksi ei tarvitse odottaa kuin ensi perjantaihin, sitten taas hän hurauttaa motskarillaan mun luo viikonlopuksi.

Kunpa tämä onnentila jatkuisi vuosikymmeniä.

On niin hyvä olla :)

kummallista

Takana Sauna Open ja mahtavaa seuraa.
En haluaisi nyt liikaa innostua, mutta kiinnostus on molempipuolista.
Tänään sain siihen todistavan viestin.

Voiko ihmiseen ihastua 1½ päivän aikana niin paljon, tässä iässä.
Pelkkä katse toisen silmiin pisti kylmät väreet kulkemaan (hänelläkin kuulema)
Epätodellista.
Ja niin erilaista kuin aikaisemmat tapaamani ihmiset.

Ehkä sen tekee se, että tämä vaikuttaa rehelliselle ja avoimelle ihmiselle.

Ja että hän suunnittelee sitä, että välimatka (2h) ei ole este.
ja että kenties menen Juhannusta hänen kanssaan viettämään.
Ainakin hän itse sitä suunnitellut jo.
Mutta sinne on vielä melkein 2viikkoa, katsellaan siis.

Onhan tämä tunne kummallinen.
vasta viimeviikolla eksä tunnusti pettäneensä minua (kuulin asiasta ensin muulta taholta ja halusin kuulla sen häneltäkin suoraan)

Siksikin pelottaa ihastua yleensäkin.

Olisin minä kyllä vihdoinkin valmis suhteeseen ihmisen kanssa, johon voisi luottaa, eikä enää ikinä tarvitsisi pettyä.

Kuulostaa tämä varmaankin hömpälle.
Tällainen olo minulla vaan on tällähetkellä.

Jotenkin ihanaa... :)

Kevätjuhlat

Taas yhdet koulun kevätjuhlat takana.

Ensi vuonna esikoinen siirtyy jo kolmannen kerran toiseen kouluun...

Kesä tulollaan, huomenna alkaa lasten loma.

Reilu viikko Sauna Open airiin.

Pääsee katsomaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia miesseurassa.

sunnuntaina näillänäkymin pikniköidään sitten moottoripyörällä jonnekin.

Apua.

Ikuna en ole istunut sellaisen vempeleen kyydissä, uskallankohan nyt :D

Kohti viikonloppua :)

Tämä aamu alkoi sillä, että 10vuotias ravasi vessassa, ei siis säästynyt sekään taudilta.

Niinpä molemmat tytöt olivat tän päivän kotona, koska pienemmällä olis ollut puheterapiaa, enkä päässyt viemään :P

Eilen tein pitemmän pyörälenkin Prismalle, sovittelin farkkuja ja huomasin ilokseni, jotta kahta numeroa pienemmät mahtuivat jalkaan.
Hyvä minä, josko hoikkuus minua odottaisi :D

Huomenna lapset menee sinne isälleen.
Alkaa minun oma "vapaani" joka jatkuu sunnuntaihin.

Huomisen siis puuhailen kotosalla,perjantaina olisi tarkoitus mennä pahentamaan Tampereen yöelämää, niinkuin melkein aina, kun lapset isällään.
Mahtavaa päästä näkemään tuttuja kasvoja, ottamaan rennosti, ilman huolen häivää :)

Ensiviikolla pitäisi saada aikaseksi vihdoinkin kukkien istuttaminen penkkeihin.

kohta on kesäkuu, ei millään uskoisi!!

@-->->----------

Kuratauti..

Jahas, tänään sitte kuopuksen kanssa istutaan pöntöllä vuorotellen :/

Muuten elämä menee taas eteenpäin.

Kun huomenna ois paremmassa kunnossa, pitäs siivota sun muuta.

2viikkoo enää ja koulut loppuu, kuopuksen tarhakin, koska lomailkoot rauhassa ilman kiirettä.

Itselleni jos ei kuulu töitä kesäksi, ei se sinänsä haittaa edes.
Saanpahan pitää tytöt kotona, eikä tarvii bussilla raahata ympäri Tamperetta molempia hoitoon.

Niin epätodellista

Mikä kumma siinä on, että yhdellä hetkellä olet onnellinen ja sitte yksi pieni viesti musertaa kaiken.

Minähän koetin jokusen kerran jo antaa anteeksi ja koetimme taas tapailla.
Joita ei onneksi kerennyt tulla montaa.

Ja kun en suostunut tiettyihin vaatimuksiin ja petettyihin lupauksiin, niin saan viestin että tää sitte loppuu.

ja minä kun olisin ollut valmis tekemään kaikkeni.
Aikoihin en ollu noin ihastunut kehenkään, siitä varmaan 13vuotta aikaa.
Siksi minä jokusen kyyneleen vuodatin nyt, koska se tuntuu pahalle.
Se eikö minua jossakin voisi odottaa ihminen, joka kuuntelisi, tapaisi minua säännöllisesti naamatusten.
Huolisi minut virheineni, koska onhan minussa paljon pahaa.

Missä ihmeessä se ihminen piilee?? Voisko joku kertoa?

Noh, josko huomenna on parempi päivä.
Lapset saa minut jaksamaan ja antavat muuta ajateltavaa.

voi hemmetin hemmetti

Kummallinen tunne

Siis ohan se eksän naimisiinmeno ollut tiedossa.
Mutta kaverin kautta kuulin, että jo nyt perjantaina häät.
kauaa ei ex aikaillut, meidän ero astui voimaan vasta maaliskuun alusta ...

Oli se helppoa ja nopeeta vaihtaa uuteen.
Noh, itsepähän tietää :D

Omissa suunnitelmissa ei oo häitä, jotenkin tuntuu, että yksi kerta riitti.
Tälläkertaa jos/kun löytyy se "oikea", en oo hönkäämässä liittoon ihan lähivuosina.
Jotenkin se ei vaan tunnu mahdolliselle.

Onneks jotain hyvää tuli meidän liitosta.
Lapset.
Ne olen hoitanut pääasiassa itse jo silloin, joten nyt se ei tee vaikeutta.
Vaikka molemmat ns.erityislapsia ja rakkaita kuin mitkäkiin.
ja vaikka äiskällä välillä meinaa käämit palaa ;)

Mulla on tullut elämään "mieskavereita" takaisin nyt kevään aikana, uusia siis.
Ei ollut puhettakaan meidän avioliiton aikana että sellasia mulla ois ollut.
Mustasukkanen ukko oli talossa.
Nyt se on jotenkin mahtavaa, kun niitä tyyppejä näkee tuolla kaupungilla.
kohta oon 10v asunu Tampereella vasta ja tääkin asia minulle on yksi mahtavista asioista mitä on tapahtunut.

Ja tietty Janne (joka täällä on vakilukijana takuulla), jotta moi vaan kamuli :)

Tällasia ajatuksia tänään.

Niinkuin tuossa Ozzy Osbournen videossakin lauletaan " ei enää kyyneliä", jotenkin sopiva tähän tilanteeseen

http://www.youtube.com/watch?v=g9mSAT7tX2Q

Siitepölyt kele

• Se on sitten se vaihe keväästä, että silmät näyttää kohta kuin ravun silmät.
  
  Mutta lohduttaudun sillä, että kohta tulee kesä kärpäset ja itikat.
  
  pääsen valittamaan liiasta kuumuudesta, tai sitten jatkuvasta kaatosateesta :P
  
  

• Odotan taas kuin kuuta nousevaa, että koittaa ensi viikko, varsinkin torstai.
  
  Silloin koittaa oma vapaa lapsista kolmeksi yöksi.
  
  Tytöt menevät taas isälleen.
  
  Näistä omista vapaista osaa nykyään jo nauttia, kun eroilmoituksen, tai varsinkin siinä vaiheessa kun poistuin yhteisestä kodistamme lasten kanssa puolta pienempään asuntoon, kimpsuineni ja kampsuineni, olin kaikkee muuta kuin onnellinen tulevasta.
  
  Ja joka kerta kun lapset poistuivat ovesta isänsä mukaan viikonlopuksi, se oli jotain musertavaa.
  
  Mietiskelin, että selviääkö tästä ikinä hengissä.
  
  11½ vuotta saman miehen kanssa ja olin tekstiviestin arvoinen eroilmoitukseen, jonka mies laittoi työpaikalta.
  
  Monen kompuroinnin jälkeen elämä tuntuu nyt paremmalta kuin koskaan.
  
  uskaltanut jopa ihastua uuteen ihmiseen, ilman että omatunto kolkuttaa.
  
  Jotenkin olen sellainen ihminen, etten vaan osaa olla yksin.
  
  ja kyllähän sitä kaipaa kainaloa jonne voisi käpertyä, kun maailma murjoo ja se joku sanoisi, että "kaikki on hyvin"
  
  
  Siitä on oikeastaan jopa niinkin kauan kuin 14vuotta, kun lopetin päiväkirjojen rustaamisen ihan kirjamuodossa.
  
  Niinpä ajattelin kokeilla raapustella tänne välillä tuntemuksiani.
  
  Aikaa voi mennä seuraavaan kertaan, mutta kuitenkin tämä nyt on täällä