Kevätjuhlat

Taas yhdet koulun kevätjuhlat takana.

Ensi vuonna esikoinen siirtyy jo kolmannen kerran toiseen kouluun...

Kesä tulollaan, huomenna alkaa lasten loma.

Reilu viikko Sauna Open airiin.

Pääsee katsomaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia miesseurassa.

sunnuntaina näillänäkymin pikniköidään sitten moottoripyörällä jonnekin.

Apua.

Ikuna en ole istunut sellaisen vempeleen kyydissä, uskallankohan nyt :D

Kohti viikonloppua :)

Tämä aamu alkoi sillä, että 10vuotias ravasi vessassa, ei siis säästynyt sekään taudilta.

Niinpä molemmat tytöt olivat tän päivän kotona, koska pienemmällä olis ollut puheterapiaa, enkä päässyt viemään :P

Eilen tein pitemmän pyörälenkin Prismalle, sovittelin farkkuja ja huomasin ilokseni, jotta kahta numeroa pienemmät mahtuivat jalkaan.
Hyvä minä, josko hoikkuus minua odottaisi :D

Huomenna lapset menee sinne isälleen.
Alkaa minun oma "vapaani" joka jatkuu sunnuntaihin.

Huomisen siis puuhailen kotosalla,perjantaina olisi tarkoitus mennä pahentamaan Tampereen yöelämää, niinkuin melkein aina, kun lapset isällään.
Mahtavaa päästä näkemään tuttuja kasvoja, ottamaan rennosti, ilman huolen häivää :)

Ensiviikolla pitäisi saada aikaseksi vihdoinkin kukkien istuttaminen penkkeihin.

kohta on kesäkuu, ei millään uskoisi!!

@-->->----------

Kuratauti..

Jahas, tänään sitte kuopuksen kanssa istutaan pöntöllä vuorotellen :/

Muuten elämä menee taas eteenpäin.

Kun huomenna ois paremmassa kunnossa, pitäs siivota sun muuta.

2viikkoo enää ja koulut loppuu, kuopuksen tarhakin, koska lomailkoot rauhassa ilman kiirettä.

Itselleni jos ei kuulu töitä kesäksi, ei se sinänsä haittaa edes.
Saanpahan pitää tytöt kotona, eikä tarvii bussilla raahata ympäri Tamperetta molempia hoitoon.

Niin epätodellista

Mikä kumma siinä on, että yhdellä hetkellä olet onnellinen ja sitte yksi pieni viesti musertaa kaiken.

Minähän koetin jokusen kerran jo antaa anteeksi ja koetimme taas tapailla.
Joita ei onneksi kerennyt tulla montaa.

Ja kun en suostunut tiettyihin vaatimuksiin ja petettyihin lupauksiin, niin saan viestin että tää sitte loppuu.

ja minä kun olisin ollut valmis tekemään kaikkeni.
Aikoihin en ollu noin ihastunut kehenkään, siitä varmaan 13vuotta aikaa.
Siksi minä jokusen kyyneleen vuodatin nyt, koska se tuntuu pahalle.
Se eikö minua jossakin voisi odottaa ihminen, joka kuuntelisi, tapaisi minua säännöllisesti naamatusten.
Huolisi minut virheineni, koska onhan minussa paljon pahaa.

Missä ihmeessä se ihminen piilee?? Voisko joku kertoa?

Noh, josko huomenna on parempi päivä.
Lapset saa minut jaksamaan ja antavat muuta ajateltavaa.

voi hemmetin hemmetti

Kummallinen tunne

Siis ohan se eksän naimisiinmeno ollut tiedossa.
Mutta kaverin kautta kuulin, että jo nyt perjantaina häät.
kauaa ei ex aikaillut, meidän ero astui voimaan vasta maaliskuun alusta ...

Oli se helppoa ja nopeeta vaihtaa uuteen.
Noh, itsepähän tietää :D

Omissa suunnitelmissa ei oo häitä, jotenkin tuntuu, että yksi kerta riitti.
Tälläkertaa jos/kun löytyy se "oikea", en oo hönkäämässä liittoon ihan lähivuosina.
Jotenkin se ei vaan tunnu mahdolliselle.

Onneks jotain hyvää tuli meidän liitosta.
Lapset.
Ne olen hoitanut pääasiassa itse jo silloin, joten nyt se ei tee vaikeutta.
Vaikka molemmat ns.erityislapsia ja rakkaita kuin mitkäkiin.
ja vaikka äiskällä välillä meinaa käämit palaa ;)

Mulla on tullut elämään "mieskavereita" takaisin nyt kevään aikana, uusia siis.
Ei ollut puhettakaan meidän avioliiton aikana että sellasia mulla ois ollut.
Mustasukkanen ukko oli talossa.
Nyt se on jotenkin mahtavaa, kun niitä tyyppejä näkee tuolla kaupungilla.
kohta oon 10v asunu Tampereella vasta ja tääkin asia minulle on yksi mahtavista asioista mitä on tapahtunut.

Ja tietty Janne (joka täällä on vakilukijana takuulla), jotta moi vaan kamuli :)

Tällasia ajatuksia tänään.

Niinkuin tuossa Ozzy Osbournen videossakin lauletaan " ei enää kyyneliä", jotenkin sopiva tähän tilanteeseen

http://www.youtube.com/watch?v=g9mSAT7tX2Q

Siitepölyt kele

• Se on sitten se vaihe keväästä, että silmät näyttää kohta kuin ravun silmät.
  
  Mutta lohduttaudun sillä, että kohta tulee kesä kärpäset ja itikat.
  
  pääsen valittamaan liiasta kuumuudesta, tai sitten jatkuvasta kaatosateesta :P
  
  

• Odotan taas kuin kuuta nousevaa, että koittaa ensi viikko, varsinkin torstai.
  
  Silloin koittaa oma vapaa lapsista kolmeksi yöksi.
  
  Tytöt menevät taas isälleen.
  
  Näistä omista vapaista osaa nykyään jo nauttia, kun eroilmoituksen, tai varsinkin siinä vaiheessa kun poistuin yhteisestä kodistamme lasten kanssa puolta pienempään asuntoon, kimpsuineni ja kampsuineni, olin kaikkee muuta kuin onnellinen tulevasta.
  
  Ja joka kerta kun lapset poistuivat ovesta isänsä mukaan viikonlopuksi, se oli jotain musertavaa.
  
  Mietiskelin, että selviääkö tästä ikinä hengissä.
  
  11½ vuotta saman miehen kanssa ja olin tekstiviestin arvoinen eroilmoitukseen, jonka mies laittoi työpaikalta.
  
  Monen kompuroinnin jälkeen elämä tuntuu nyt paremmalta kuin koskaan.
  
  uskaltanut jopa ihastua uuteen ihmiseen, ilman että omatunto kolkuttaa.
  
  Jotenkin olen sellainen ihminen, etten vaan osaa olla yksin.
  
  ja kyllähän sitä kaipaa kainaloa jonne voisi käpertyä, kun maailma murjoo ja se joku sanoisi, että "kaikki on hyvin"
  
  
  Siitä on oikeastaan jopa niinkin kauan kuin 14vuotta, kun lopetin päiväkirjojen rustaamisen ihan kirjamuodossa.
  
  Niinpä ajattelin kokeilla raapustella tänne välillä tuntemuksiani.
  
  Aikaa voi mennä seuraavaan kertaan, mutta kuitenkin tämä nyt on täällä